maanantai 25. toukokuuta 2015

Vaatteiden valmistusta: ruutupaita ja farkkuhame

Yllätin itsenikin, kun sain viimeiset kouluhommat tehtyä näinkin ajoissa valmiiksi. Huomenna on palautus, ja vaatteet ja kirjalliset minulla olivat valmiina jo eilen. Jotenkin silti tuntuu, että stressi ei hellitä, enkä millään tahdo uskoa todeksi, että pääsisin huomenna jo kesälomalle. Takaraivossa nalkuttaa tunne, että kuitenkin olen unohtanut jotakin...

Tosiaan, viimeisellä kurssilla tehtiin omista henkilökohtaisista kaavoista kuositellut vaatekappaleet, hame sekä paita. (Kyllä, myös kurssin ainoa mies teki hameen ja paidan. Kuinka järkevää.)

Minun päätökseni vaatteista oli perinteinen ruutupaita sekä farkkuhame. En ollut ollenkaan ruutupaitaa suunnitellessani ajatellut, ettei siitä tule sellaista mukavaa, paria numeroa liian isoa ja löysää, jollen lisää väljyyttä kaavoihini runsaasti. En tietenkään lisännyt ja säilytin jopa muotolaskokset, tosin puolet pienempinä, mutta silti.
Aika hyvin istuvahan siitä tuli näillä kaavoilla, sitä voisi käyttää vaikka napit kiinnikin joskus.


Takaa löytyy ruutupaidoille perinteinen kaarroke, jossa on terävä kulma keskitaan kohdalla. Ja langansuunta vino, jotta kaarroke erottuisi kauniimmin.


Eniten tulen luultavasti käyttämään ruutupaitaa napit auki tai alempi puolisko napeista kiinni.


Ruutupaidan ruutujen kohdistamiseen ja miettimiseen meni niin paljon energiaa ja aikaa, etten jaksanut panostaa farkkuhameeseen liiemmilti. Vetoketjusaumassa vyötärökaitaleen saumat eivät kohdistuneetkaan oikein, enkä jaksanut asiasta välittää - tuskin kukaan niin paljoa asiaan kiinnittää huomiota. Toisekseen, tikkaukset vyötärökaitaleen molemmissa reunoissa, etenkin alemmassa, eivät ole kovinkaan tasaisia. Ja vyötärökaitaleen alareuna kupruilee takana (josta nyt unohdin otattaa kuvan). Pyllyllä varaa kasvaa siis?
Kuvissa nähdään myös yksi mieleisimmistä ruutupaidoistani, jonka koin tämän farkkupaidan ikuiseksi kaveriksi. En malta odottaa kesää, että pääsen viilettämään pitkin maita ja mantuja paljasjaloin, farkkumekko päällä ja ruutupaita lämmittämässä viilenevän illan aikana käsivarsiani!



Hyvää kesälomaa niille keillä se alkaa viimeistään tällä viikolla ja tsemppiä ja iloa kesätöihin niille, jotka sellaisia ovat saaneet! :) -Minsku



torstai 21. toukokuuta 2015

Melkein valmiit ja keskeneräiset

Koulun puolella loppukiri kiristi aikatauluja niin, ettei blogia kerennyt muuta kuin ajatella välillä. Sitten kun loppukiri hellitti viimeisen kurssin ajaksi, oli minun tablettini laturi ehtinyt hävitä - eikä sitä ole vieläkään löytynyt. Koska olen tehnyt blogikirjoitukset tabletiltani, tuntui väärältä tulla pöytäkoneelle kirjoittamaan. Ja salaa tietysti myös toivoin, että se laturi pullahtaisi jostakin esiin. Windowsin Surface-tabletti on kyllä todella hyvä ja hirmu tyytyväinen olen omaani (etenkin kun se käyttöjärjestelmä vaan natsaa minulle) mutta ärsyttävää on se, että taas on pitänyt luoda uusi laturi maailmaan. Samanlaista ei löydy toista ja hintakin on aika muikea. Kai se on vaan taivuttava ja tajuttava, että nyt olen vihdoinkin hävittänyt jotakin ihan oikeasti, enkä vain jonnekin kodin nurkkaukseen.

Koska olen viime aikoina ollut hirmu aloittamaan koko ajan uusia projekteja, ajattelin tehdä nyt julkisen lupauksen, että teen vanhoista keskeneräisistä ja melkein valmiista töistäni ainakin kahdet loppuun, ennen kuin aloitan yhtäkään uutta. Joskus aikoinaan se olikin minun vahvin puoleni käsitöissä, etten periaatteesta tehnyt kuin yhtä työtä kerrallaan. Nyt olen pikkuhiljaa hyväksynyt sen, että kai tämä on vain sellainen harrastus (lue: elämäntapa) joka rönsyilee vähän joka suuntaan saman aikaisesti.

Tässäpä niitä melkein valmiita. Keltaisista sukista puuttuu kirjailut, harmaista silmukoinnit ja tabletin suojapussukasta kangasvuori.

Ja tässä puolestaan täysin keskeneräisiä... 

jämälankasyöppöni eli kirjoneulevillasukka,

 koukkuamiskokeiluna lapanen,

sekä äidin pyynnöstä tuo onteloneulos-pipo jonka aloitin joskus ennen joulua tai mahdollisesti jo aiemmin syksyllä.

Kaikkia näitä on todella kiva kyllä tehdä. Tabletin suojus on jäänyt roikkumaan vuorikankaan uupuessa, ja kirjailua on jotenkin aina vaikea aloittaa. Etenkin harmaissa sukissa silmukointia olisi tiedossa aika jäätävä määrä ja siihen hommaan tarvii silmiäkin, niin ei voi televisiota katsellessa tehdä. Mutta koska keltaiset sukat ovat menossa ystävälleni ja ovat jääneet roikkumaan jo viime syksystä, ja koska harmaat sukat nyt olisi vaan kiva saada valmiiksi (vuorikankaan ehdin shoppailla sitten joskus), luulen että siitä kasasta hoidan sukat etunenässä.
Täysin keskeneräisistä taas jämälankasukat jätän ihan tarkoituksella roikkumaan, niitä on hyvä jatkaa aina kun jämäkeriä tulee. Koukkuaminen on tuskastuttavan hidasta, varsinkin kun kyseessä on lapanen (vaikkei lapanenkaan mikään iso ole...), ja äidin pipo taas vaatii jatkuvaa keskittymistä ja kirjoneulemallin tavaamista. Äidin pipo on luultavasti silti se, jonka väännän valmiiksi näistä ensimmäisenä, mainituista syistä. Syksy ja lopulta uusi talvi tulee kuitenkin jo kesän jälkeen ja äiti kai oletti, että saisin pipon syksyssä valmiiksi. Toivottavasti voin kesän lopulla todeta, että eihän siinä mennytkään kuin likipitäen vuosi!

Yksi keskeneräinen työ minulla on näiden lisäksi, mutta se on yksi niistä minun "isoista" projekteistani jonka kerkesin aloittaa vanhojen töiden tilannekatsauksen jälkeen. Olin jo ajatellut, etten aloita uusia ennen kuin edes osa on valmiina. Eiköhän ne neulomukset tiensä tänne bloginkin seinälle löydä, kunhan valmistuvat. Ja valmistunut villapaita, jonka sain juuri arvostelusta takaisin, ja myös vaatetuksen kurssin vaatteet.

ps. Alunperin piti luvata, että teen ainakin puolet loppuun. Sitten tajusin, että jos menen lupaamaan jotakin sellaista, en voi aloittaa kesäprojektiani (tai projektejani) niin nopeasti kuin haluan. Joten piti muuttaa määrä sellaiseen, jonka pystyn varmasti toteuttamaan.
Ainiin ja tämä lupaushan ei kosketa vauvanvaatteita? Ne kun on niin nopeat neuloakin!

Hyvää alkavaa kesää! -Minsku