keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Perusharjoittelu

Koulutuksen puolesta pääsin treenaamaan opettamista ihan oikeiden oppilaiden kanssa. Harjoitteluun piti itse suunnitella tunnit ja tuntimateriaalit. Lankatekniikoihin sopivasti liittyikin tupsujen teko ja kukkien virkkaus, joihin suunnittelin itse monisteet ja monisteisiin havainnollistavat kuvat. Etenkin tupsuohjeeseen olen tyytyväinen, kukan virkkaamisen ohje ehkä tarvitsisi koulumaailmassa hiukan enemmän ohjeistusta (kovin monelle ei nykyään enää ole pitkä pylväs tuttu, kun ei se tavallinenkaan pylväs välttämättä ole).



Hetken ajan tuntui jo, että minulla ei edes ole kunnollista käsityötä tällä hetkellä kesken. Sitten muistinkin innostuneeni harkassa lumihiutaleiden virkkaamisesta ja niitähän onkin syntynyt jo melko liuta. Kohta vaihdankin jo toiseen lankaan, kun turkoosi kerä vetelee viimeisiään!

Lumihiutaleiden mallit ovat Caitlin Sainion kirjasta 100 virkattua lumihiutaletta.  


-Minsku

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

"Neulebuffi"

Koulu on paljolti vienyt kaiken energian ja huomion viime aikoina - sen huomaakin sitten täällä blogin puolella. Paljon on tietysti tullut käsitöitä tehtyä ja kaikennäköistä on valmistunut, mutta harva on tänne asti päätynyt, ennen kuin ovat lähteneet maailmalle. Aika on mennyt koti- ja opiskelukaupungin väliä rampatessa silloin kun ei ole luennoilla istunut.

Harjoittelussa on kuitenkin ehtinyt seurantatunneilla neulomaan. Joskus aikoinaan ostin kalliin ja kauniin laadukkaan sekoitelangan Karnaluksista - silkkiä, mohairia ja merinoa. Niin kalliin ja laadukkaan, etten uskaltanut alkaa siitä mitään neulomaan moneen, moneen kuukauteen. Seuraavan kerran Karnaluksissa käydessä ostin suht samanpaksuista, reilusti halvempaa merinovillalankaa. Siitä lähdin sitten neulomaan sitä tuubihuivia, joka minulla oli laadukkaammastakin langasta mielessä.
Yllättäen lanka ei riittänytkään millään sellaiseen isoon ja paksuun tuubihuiviin, ja purin tekeleen ja aloitin reeeeilusti vähemmällä määrällä silmukoita.


Molemmat näistä neulotuista "buffeista" on tehty puikkokoolla 5 ja oranssissa merinovillaisessa on 80 silmukkaa, punaisessa sekoitelangassa 90 silmukkaa. Molempiin on myös tehty joka toisella kerroksella 1o1n-joustinsa, joka toisella pelkkää oikeaa. Kuten oranssista saattaa huomata, niin ahkerassa käytössä ovat :) Todella lämpimät, eivätkä kutita. Käyttötapoja on monia, kuten oikeissakin buffeissakin: kaulan ympärillä, "pipona" joka on kärjestä auki, tai reunat taiteltuna sisälle päällekkäin myös pantana, joka jättää päälaen vapaaksi poninhännälle. Monipuolisuutensa ja pehmeyden ja lämmittävyyden takia ihan ehdottomia suosikkejani.

-Minsku

keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Lohikäärme ja revontulet

Luentosukkaa pukkaa!

Viime talvena ollessani lankakaupassa töissä, sain työpaikalta joululahjaksi valita yhden lankakerän. Valitsin Noro - Indian sock yarn - nimisen kerän, jonka vyötteen sittemmin olen heittänyt roskikseen. Muistelisin kuitenkin langan materiaalina olleen joko 100% puuvilla tai jokin puuvilla-sekoitelanka. Materiaalista riippumatta lankakerä on ainakin melkoisen riittoisa! Näiden sukkaparien lisäksi siitä on vielä valmistumassa ranteenlämmittimet (joskin melko lyhytvartiset).

En ollut koskaan aikaisemmin vielä tehnyt piirakkasukkia, joten se oli ensimmäinen ideani, kun pyörittelin lankakerää käsissäni. Alku oli melko haasteellista langan joustamattomuuden ja heikkouden vuoksi: aluksi yritin tehdä pienimmillä puikoilla joita kotoani löysin - jotka siis sattuivat olemaan metalliset. Koska pehmeä puuvilla liukui metallin päällä kuin lumipallo märässä liukumäessä, kävin melko pian ostamassa uudet puikot samasta koosta - tällä kertaa puiset. Jo alkoi neulominen maittamaan! Lanka ei enää katkeillut ollenkaan ja pääsin hyvään tahtiin puikkojen varressa. Melko pian ristin kyseisen sukkaparin "Lohikäärmesukiksi" piirakan muodostaman selkärankamaisen kuvion ja langan värityksen takia.



 
 
 
Lohikäärmesukkien "selkäranka" pienine piikkeineen.

 
 
Väritys toi tarujen mahtavimman olennon mieleeni kirjavine, tummine sävyineen.
 
 
Kun lankakerää jäi vielä niin muhkea kasa, että siitä selvästi riittäisi ainakin nilkkasukkiin, laitoin piirakkasukkien tiputtua puikoilta uutta silmukkaa jonoon ja pian tikkasinkin jo toista paria. Nämä nimesin tummasta kirkkaisiin sävyihin liukuvan värityksen mukaisesti revontulisukiksi.
 

 
 
Näihin tein pientä pitsikoristetta - idean ja inspiraation sain Facebookin villasukkaryhmästä. Nilkkasukille tyypilliseen tapaan nämä olivat jo silmukoiden luomisen jälkeen melkein valmiit, ja nyt pitääkin miettiä luennoille taas jotakin uutta, aviotoimintaa ja keskittymistä vaatimatonta pientä puuhaa.
Itse olen sukkiin aika tyytyväinen. Valitettavasti puuvillalanka tunnetusti on kesäsukkiin sopivampi, joten nämä parit taitavat mennä kaapin pohjalle odottamaan ensi kesän kuumia kelejä.
 
-Minsku



torstai 24. syyskuuta 2015

Synttärisukat

Nyt tuleekin sukkaa sukan perään! (Seuraava päivitys tulee olemaan myös sukka-aiheinen.)

Pari viikkoa sitten hyvä ystäväni täytti vuosia, ja kaveriporukalla päätimme järjestää hänelle yllätyssynttärit. Tietysti perinteiseen tapaan päätin tehdä villasukat lahjaksi, joten kysyin muilta ystäviltä, mikä on synttärisankarin kengännumero, ja suttasin viikolla hänelle villasukat. Niistä tuli yllättävänkin ilmaisulliset sukat, ja "hippiystävälleni" varsin sopivat kasvivärjättyine villoineen.

Ylin "raita" (vaaleanharmaa) kuvastaa tasaisen pilvistä taivasta, seuraava raita taas metsää ja metsän puita, ja sitten tuleekin ne kaksi kummallista raitaa, joita on vaikeampi ymmärtää muun sukan ollessa niin kuvaava. Hain ideaa ja inspiraatiota hevosen harjasta (vaalea harja, oranssi karvapeite), sillä ystäväni harrastaa hevosia. Enemmän siitä tulee ehkä mieleen pelto tai metsäpalo... onneksi harmaa aita vihreällä pohjalla antaa viittausta hevosista ja maatilasta.




-Minsku

maanantai 21. syyskuuta 2015

Sadesuojan pussukka

Ystäväni pyysi jokin aika sitten jonkinnäköistä pussukkaa tai "taskua" vaunujen sadesuojalle. Muistan, miten siihen aikaan Pinterestissä olin ihastellut kaikennäköisiä virkattuja töitä ja ensimmäisenä tulikin mieleen virkattu pussukka. Päätin kokeilla hermojeni kestävyyttä ja otin nk. kalastajanlankaa, josta lähdin virkkaamaan ympyrän muotoista pohjaa ja kun se tuntui sopivalta, siirryin sitten pussin reunojen virkkaamiseen. Koska pelkän tasaisen pinnan tekeminen tuntui tylsältä ajatukselta, tein väliin pari kerrosta "verkkoa". Ylös tein vielä yhden kerroksen samanlaista reikää vieri viereen, jotta sain nyörit fiksusti ja helposti paikoilleen.
Olen huomannut, että tällaisia hitaamminkin valmistuvia töitä saa kivasti valmiiksi, kun niitä tekee sekä luennoilla että kotona - mahdollisuuksien rajoissa tietysti. Tällä hetkellä kotona tehtävä pitkäaikainen projektini on niin työläs kuljettaa (ja neuloa) etten viitsi sitä kouluun ottaa. Mutta se tuo vain kivaa vaihtelua siihen, mitä on milloinkin tekeillä sormien välissä - kun ei luennoillakaan osaa olla jos ei jotain tikuta menemään!



-Minsku

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Kissalle peti

Pitkän aikaa meidän asunnossa oli hallitsematon vaatekasa sängyn vieressä, minun puolellani sänkyä. Vaatekasassa oli toppaliivi, joka oli kissan mielestä varmasti parasta ikinä: pehmoinen ja lämmin.

Jokin aika sitten sain tarpeekseni tästä hallitsemattomasta vaatekasasta ja päätin ottaa sen haltuuni. Vaatekasa lähti kaikkinensa pois ja nurkasta tuli siisti, tyhjä ja avara. Tämän jälkeen kissan nukkuminen nurkassa väheni radikaalisti: edelleenkin hän halusi tulla nurkkaan nukkumaan, muttei viihtynyt kovalla lattialla kovin pitkiä aikoja.

Näin ollen päätin tehdä kissalle ontelokuteista virkkaamalla korin nukkumista varten. Tarkoituksena oli käydä hakemassa Tallinnasta tätä varten ontelokuteita, mutta eipä tullut katsottua mikä viikonpäivä sinne tuli lähdettyä, ja eihän Karnaluks sunnuntaisin auki ole. Onneksi kotona oli edellisestä kuormasta vielä jäljellä, ja sain tehtyä "jämäkudekorin". Oranssin ontelokuteen sain kokonaan kulutettua siihen ja mustaa jäi niin vähän, että se olisi fiksumpaa käyttää johonkin pieneen piiperrykseen. Vihreää sen sijaan on vielä yllin kyllin.

 
Kissa on tykännyt pesästänsä. Ensimmäisellä kerralla hän testasi sitä minuutin ajan, hyppäsi sitten pois ja tassutteli muualle. Pian herra päätti kuitenkin palata ja nukkuikin koko yön omassa uudessa pesässänsä.

Pesästä tuli ehkä turhan pieni meidän jättikollillemme. Kori on oiva kerällä makaamiseen, mutta kattimme rakastaa rellottaa selällään joka raaja eri suuntaan. Ehkä noita pesiä tulee vielä tehtyä lisää... Ensin pitäisi kuitenkin tehdä tähän pieneen pesään patja: luulen että ontelokudepohja on ehkä kuitenkin liian kova ja muhkurainen.



 
Näihin kissankarvaisiin kuviin ja tunnelmiin. Huomenna onkin yliopiston avajaiskarnevaalit ja yksi aloitusluentokin aamupäivälle mahtuu. Hyvää lukuvuoden alkua! :)
-Minsku

perjantai 28. elokuuta 2015

Rannustimet

Kesän loppu on hujahtanut melkeinpä siinä, kun on opetellut neulomaan järkevissä määrissä eli lopettamaan silloin, kun liikkeet alkaa rasittaa kättä. Sitten alkoikin jo tuutorointi ja tuntuu, että melkein mitään ei ole saanut aikaan vaikka onkin tehnyt paljon. Meidän linjan uuden opiskelijat on nyt tutustutettu yliopistoelämään mahdollisimman hyvin. Toivottavasti muistavat vielä, että orientoivankin viikon jälkeen saa kysyä apua.

Näin jälkikäteen harmittaa, että olin ensimmäisenä vuonna niin armottoman väsynyt. Olisihan sitä voinut ottaa ilon irti yliopistoelämästä ja verkostoinnin jalosta taidosta jo silloin. Ehkä nyt kakkosvuonnakin on ihan hyvä aika aloittaa aktiivisempi toimintaan osallistuminen.

Hiukan on kotonakin käsitöitä kuitenkin tehty, ja rannustimet sain viimein eilen illalla pääteltyä. Langat sain anopiltani, hän oli jossakin käsityötapahtumassa nähnyt langat ja tuumannut niiden olevan minun näköisiä. Lankoja on vielä melko runsaasti jäljellä, ja ymmärtääkseni ovat Seitsemää Veljestä tai vastaavaa lankaa, joten langoista riittäisi varmasti vielä villasukkiin.

Isoin lankakerä on pietaryrtillä värjättyä - kahdesta muusta en sitten varmuudella voikaan mitään sanoa...

 
Viime aikoina olen pyörinyt paljon Pinterestissä keräämässä inspiraatiota. Sieltä sain inspiraation "fair isle" -nimisen kuvion toteutukseen tai ainakin sen yrittämiseen.
 

 
Viilenevän elokuun täyttämin terveisin, Minsku

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Paluu puikkoihin: pipo ja tumput vauvalle

Puikkotauon jälkeen tuli tehtyä yksi vauvanlakanaprojekti neulomista vältellessä, mutta viisi päivää ennen kuukauden täyttymistä en voinut vastustaa illalla iskevää neuloosia. Ensin tein testitilkun, ja jo pelkästään sen neulominen tuntui ihanan vapauttavalta. Sen jälkeen yritin pitkään päättää, neulonko vai virkkaanko pipon. Yritin virkata, mutta Novitan Puuvilla-bambu -lanka on sen verran löyhään kierrettyä, että lanka ei tullut ikinä kokonaan koukulle. Ehkä koukun koko olikin liian pieni, mutta en jaksanut yrittää enää uudelleen, vaan vaihdoin puikkoihin. Neuloosissani tikutin sinä iltana valmiiksi yhden vauvan pipon - ei ihan ensipipo, kuten ystäväni kanssa pienimpiä ja vähän isompia pipoja vertaillessa huomasimme - mutta äkkiähän ne kasvaa.

Ensimmäistä kertaa kokeilin myös ohjeiden kirjoittamista. Tästä piposta ja sen kavereiksi parin päivän päästä syntyneistä lapasista on hyvä aloittaa, mallit kun ovat helpot ja ehkä ensimmäistä kertaa tajusin neuloa oikeanlaisesta langastakin vauvan vaatteita.

Peruspipo vauvalle (koko 60)
Lanka: Novita Puuvilla-bambu (tässä väreinä musta ja vaaleanvihreä)
Puikkokoko: 3

1. Luo 76 silmukkaa (värillä 1) ja yhdistä ympyräksi. Neulo 8 kerrosta 2o 2n-joustinneuletta.
2. Neulo 8 kerrosta värillä 2 ja 8 kerrosta värillä 1.
3. Neulo 8 kerrosta värillä 2, sekä yksi kerros värillä 1.
4. Neulo jokaisen puikon lopussa 2o yhteen, ja tämän kerroksen jälkeen yksi välikerros. Tämän jälkeen toista kavennuskerros ja välikerros.
5. Neulo jokaisen puikon lopussa 2o yhteen, kunnes jokaisella puikolla on 2s jäljellä. Muista vaihtaa väriä, kun 8krs on täynnä. Vedä lanka silmukoista läpi ja päättele.

Vauvan lapaset

Lanka: Novita Puuvilla-bambu (näissä väreinä samat musta ja vaaleanvihreä)
Puikkokoko: 3

1. Luo 30 silmukkaa ja yhdistä ympyräksi. Neulo 15 kerrosta 1o 1n -joustinneuletta.
2. Ota väri nro 2 mukaan. Neulo 3s värillä 1, ja 3s värillä 2. Jatka tätä läpi kerroksen. Jos tahdot haastetta, neulo vielä tämän kerroksen aikana 1o 1n -joustinneuletta.
3. Kierrä kirjoneulekuviota haluamaasi suuntaan yhden silmukan verran. (Esimerkki: kierrät kuviota vasemmalle: Neulo 1s värillä 2, ja neulo sen jälkeen aina 3s vuorossa olevalla värillä. Viimeisen puikon kaksi viimeistä silmukkaa osuvat värille 2, ja näin "täydennät" kolmen silmukan sarjan.)
Kierrä kuviota aina jokaisen kerroksen jälkeen yhden silmukan verran.
4. Kavenna seuraavalla kerroksella 1. ja 3. puikon alussa ylivetokavennus sekä 2. ja 4. puikon lopussa kaksi oikein yhteen. Neulo välikerros. Toista kavennuskerros ja välikerros.
5. Jatka kaventamista ilman välikerroksia, kunnes jokaisella puikolla on 2 silmukkaa. (Koska silmukkamäärä ei mene tasan neljälle puikolle, voit halutessasi kaventaa lopussa "ylimääräiset silmukat" viimeisellä kavennuskierroksella pois, jotta joka puikolla on 2 silmukkaa. Eli kun kahdella puikolla on 3 silmukkaa ja kahdella 4, kavenna neljän silmukan puikoilla normaalin kaventamisen lisäksi ensimmäiset silmukat kaksi oikein yhteen.) Katkaise lanka, vedä silmukoista läpi ja päättele.

Tee toinen lapanen pariksi niin, että kierrät kirjoneulekuviota päinvastaiseen suuntaan.


Hyvää elokuun alkua sulle! :)  - Minsku


sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Vauvajuttuja, keskeneräisiä synnärisukkia ja pakkoloma puikoista

Hyvä ystäväni odottaa lasta, ja olen tottakai vihkinyt itseni jo hyväksi puikkohaltijaksi. Pienet villasukat, tumput ja pipot kun valmistuu niin nopsaan, ettei ne tunnu edes koulutöiden ohella mitenkään isoilta - tiedä sitten kun koulu taas alkaa, olenko yhä samaa mieltä.

Käsi on kipuillut ajoittain neulomisen yhteydessä jo viime talvesta asti ainakin. Silloin tällöin sitten yritin aina lepäillä, mutta tietysti nyt kesällä tuli neulottua lomalaisena melko lailla liikaa. Kyllähän siitä käsien väsymisestä oli merkkejä viimeistään pitkän neulomispätkän jälkeen, mutta en itsepäisenä voinut kuunnella. Nämä vauvan villasukat ja tossut ehdin niiden isotöisten polvisukkien jälkeen saada valmiiksi ennen kuin jännetuppitulehduksen oireet iskivät vasempaan ranteeseen. No eihän tässä muu auta kun lomailla puikoista useampi viikko. Keskeneräisiksi jäivät samanlaiset sukat äidille ja lapselle synnärille (hyvässä lykyssä ehdin tehdä ne ennen laskettua aikaa että tulevat synnärillä käyttöönkin, niistä ei ole jäljellä kuin muksun sukkien kantapää ja kärjet) sekä ihanasta, liukuvärjätystä puuvillalangasta piirakkasukat kesäkäyttöön. Ensimmäinen sukka jäi siitä parista juuri päkiän kohdalle muutamaa kerrosta ennen kärkikavennusten aloittamista.

Tennari-tyyliset tossut vauvalle.

Junasukka-mallia myötäilevät villasukat vauvalle.

No, onneksi kässäilijän tekeminen ei pelkkään puikkokieltoon lopu. Onneksi on se uudenuutukainen Bernina tuolla keittiössä, jospa siis käyttäisi sitten lankakerärahoja alushame-kankaisiin ja kaivaisi kaapin pohjalta pitkään kesämekoiksi kaavailemiani kankaita ;)

Ciao! -Minsku

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Tuskien taival

Joskus maaliskuun jälkeen sain hyvän idean tehdä jouluisat tupsupolvisukat. Melko pian pääsin tuumasta toimeen, kunhan ensin sain muita töitä lopeteltua, ja viime päivinä nämä sitten lopultakin tippuivat puikoilta - vieläpä kärkikavennusten jälkeenkin, eivät vain tullakseen puretuiksi tietyn matkaa.
Sain joku vuosi joululahjaksi Sukkakirjan ( 60 virolaista kirjoneulesukkamallia). Lahja osui kyllä täyteen kymppiin, kyllä tuolta tulee käytettyä vielä montaa kirjoneulemallia.
Aivan ihanat sukat etenkin, kun sain lopuksi tehtyä tupsut varteen. Näitä ei tahtoisi ottaa pois jalasta ollenkaan. Vaikka sukat olivatkin kyllä todellinen tuskien taival valmistaessa - purettua tuli aika monta kertaa - kyllä lopputulos pyyhkii muistista kaiken sen ikävän, ja pian olenkin varmaan seuraavien kirjoneulepolvisukkien kimpussa. Sitä iloa odotellessa ;) Ensin täytyy kuitenkin tehtailla hetkin jotakin nopeammin valmistuvaa.




Edessä oleva malli on Sukkakirjan sivulta 36 (malli 9) ja takana oleva malli on sivulta 79 (malli 46).

-Minsku

torstai 18. kesäkuuta 2015

Luovutus, voitto vai luovutusvoitto?

Riparilla oli mukana parikin keskeneräistä villasukkaparia. Toinen pareista kuului niiden 'melkein valmiiden' töitten joukkoon. Tarkoituksena oli tehdä silmukoituja rakseja sukkiin. Eräänä päivänä yritin, mutta huomasin että väsymykseltäni tein koko ajan jotain väärin ja jouduin taas purkamaan. En ollut muutenkaan ehkä parhaalla tuulella sillä hetkellä ja Suomen alkukesän perinteiseen tyyliin kesäkuu oli jäisen kylmä ja sateinen, myös tuolla leirillä. Yksiä ainoita valmiita villasukkia en tietenkään ollut napannut mukaani, joten päätös oli lopulta käytännön ja väsymyksen/laiskuuden pakon sanelema: sukat ovat valmiit ilman niitä ylimääräisiä silmukointeja. Ehkä joskus jaksan tehdä vaikka ihan tavallisilla etupistoilla kuviot sukkiin, se olisi varmaan yksinkertaisempaa. Ehkä joskus.


No, nyt on kai lupaus lunastettu ja kahdet kuudesta keskeneräisestä tai melkein valmiista työstä saatettu loppuun asti, vaikka näissä sukissa homma menikin luovuttamisen puolelle. Onneksi raitakuvio on mielestäni hyvä sellaisenaankin. Nämä jalassa on kuitenkin hyvä hengailla kesäisessä hameessa, vaikka keli olisikin suositeltavaa kylmempi ja flunssakin kutittelisi kurkussa.

Hyvät Juhannukset! (jo toistamiseen)
-Minsku

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Melkein valmiista valmiiksi part 1

Kaikki käsityöt tuntuu jumittavan paikoillaan. Ei kiinnosta tehdä eikä jaksa pakottaakaan itseään hommiin, kun ei ole mitään deadlineja, kerrankin kaikki on vaan sitä vapaa-ajan puuhailua.
Sen verran tosin täytyy koulusta vielä mainita, että sain viimeisen kurssin työt takaisin (Vaatetus) ja arvioinnistahan napsahti viitonen eli korkein arvosana. Tuntuu hyvältä olla jossakin, missä viihtyy ja missä saa jatkuvasti flow'n, tuntuu hyvältä tehdä jotakin mitä oikeasti osaan.
Sen verran olen viime aikoina saanut aikaan, että purkasin polvisukkaprojektini kakkossukasta pitkän pätkän (kiilakavennusten lopusta aina puoleen sääreen asti). Olin tehnyt liian tiukkaa, sen lisäksi että kavennuksissa oli tullut yksi typerä virhe. Myös kantapää oli luultavasti yhden tai kaksi kerrosta liian matala. Mikään näistä ei olisi haitannut minua, ellei kuvio olisi alkanut vetämään näkyvästi johonkin suuntaan. Joten purkuun meni, tunnin siihen käytin. Suurin aika meni tietysti kirjoneuleen purkamisen jälkeen niiden sotkeutuneiden lankojen selvittelyyn.
Niitä sukkia olen nyt pääasiassa yrittänyt saada valmiiksi, jotta pääsisin jo seuraavaan hommaan (vaikka teen seiskaveikasta, tuntuu hommassa menevän silti i-kui-suus). Kun homma on kumminkin junnannut paikoillaan - vaikka sukat ovatkin olleet joka paikassa mukana repussa - intouduin tänään tekemisen puutteessa ottamaan neulan kauniiseen käteen ja viimeistelemään yhden melkein valmiista sukista, ja nyt ystävälleni on (vihdoinkin) valmiina converse-tyyppiset sukat. Nauhat vain puuttuu.


Parin päivän päästä lähdenkin isoseksi. Kiva päästä rentoutumaan tuttuun (ja kovin rakkaaseen) leirikeskukseen tuttujen ihmisten keskelle ja tutustumaan uusiin nuoriin. :) Juhannukseksi tulenkin takaisin pääkaupunkiin tirkistelemään, onko juhannus täällä niin hiljainen kuin mitä kaikki ovat ennustaneet.

Juhlavat juhannukset itse kullekin! -Mindi

maanantai 25. toukokuuta 2015

Vaatteiden valmistusta: ruutupaita ja farkkuhame

Yllätin itsenikin, kun sain viimeiset kouluhommat tehtyä näinkin ajoissa valmiiksi. Huomenna on palautus, ja vaatteet ja kirjalliset minulla olivat valmiina jo eilen. Jotenkin silti tuntuu, että stressi ei hellitä, enkä millään tahdo uskoa todeksi, että pääsisin huomenna jo kesälomalle. Takaraivossa nalkuttaa tunne, että kuitenkin olen unohtanut jotakin...

Tosiaan, viimeisellä kurssilla tehtiin omista henkilökohtaisista kaavoista kuositellut vaatekappaleet, hame sekä paita. (Kyllä, myös kurssin ainoa mies teki hameen ja paidan. Kuinka järkevää.)

Minun päätökseni vaatteista oli perinteinen ruutupaita sekä farkkuhame. En ollut ollenkaan ruutupaitaa suunnitellessani ajatellut, ettei siitä tule sellaista mukavaa, paria numeroa liian isoa ja löysää, jollen lisää väljyyttä kaavoihini runsaasti. En tietenkään lisännyt ja säilytin jopa muotolaskokset, tosin puolet pienempinä, mutta silti.
Aika hyvin istuvahan siitä tuli näillä kaavoilla, sitä voisi käyttää vaikka napit kiinnikin joskus.


Takaa löytyy ruutupaidoille perinteinen kaarroke, jossa on terävä kulma keskitaan kohdalla. Ja langansuunta vino, jotta kaarroke erottuisi kauniimmin.


Eniten tulen luultavasti käyttämään ruutupaitaa napit auki tai alempi puolisko napeista kiinni.


Ruutupaidan ruutujen kohdistamiseen ja miettimiseen meni niin paljon energiaa ja aikaa, etten jaksanut panostaa farkkuhameeseen liiemmilti. Vetoketjusaumassa vyötärökaitaleen saumat eivät kohdistuneetkaan oikein, enkä jaksanut asiasta välittää - tuskin kukaan niin paljoa asiaan kiinnittää huomiota. Toisekseen, tikkaukset vyötärökaitaleen molemmissa reunoissa, etenkin alemmassa, eivät ole kovinkaan tasaisia. Ja vyötärökaitaleen alareuna kupruilee takana (josta nyt unohdin otattaa kuvan). Pyllyllä varaa kasvaa siis?
Kuvissa nähdään myös yksi mieleisimmistä ruutupaidoistani, jonka koin tämän farkkupaidan ikuiseksi kaveriksi. En malta odottaa kesää, että pääsen viilettämään pitkin maita ja mantuja paljasjaloin, farkkumekko päällä ja ruutupaita lämmittämässä viilenevän illan aikana käsivarsiani!



Hyvää kesälomaa niille keillä se alkaa viimeistään tällä viikolla ja tsemppiä ja iloa kesätöihin niille, jotka sellaisia ovat saaneet! :) -Minsku



torstai 21. toukokuuta 2015

Melkein valmiit ja keskeneräiset

Koulun puolella loppukiri kiristi aikatauluja niin, ettei blogia kerennyt muuta kuin ajatella välillä. Sitten kun loppukiri hellitti viimeisen kurssin ajaksi, oli minun tablettini laturi ehtinyt hävitä - eikä sitä ole vieläkään löytynyt. Koska olen tehnyt blogikirjoitukset tabletiltani, tuntui väärältä tulla pöytäkoneelle kirjoittamaan. Ja salaa tietysti myös toivoin, että se laturi pullahtaisi jostakin esiin. Windowsin Surface-tabletti on kyllä todella hyvä ja hirmu tyytyväinen olen omaani (etenkin kun se käyttöjärjestelmä vaan natsaa minulle) mutta ärsyttävää on se, että taas on pitänyt luoda uusi laturi maailmaan. Samanlaista ei löydy toista ja hintakin on aika muikea. Kai se on vaan taivuttava ja tajuttava, että nyt olen vihdoinkin hävittänyt jotakin ihan oikeasti, enkä vain jonnekin kodin nurkkaukseen.

Koska olen viime aikoina ollut hirmu aloittamaan koko ajan uusia projekteja, ajattelin tehdä nyt julkisen lupauksen, että teen vanhoista keskeneräisistä ja melkein valmiista töistäni ainakin kahdet loppuun, ennen kuin aloitan yhtäkään uutta. Joskus aikoinaan se olikin minun vahvin puoleni käsitöissä, etten periaatteesta tehnyt kuin yhtä työtä kerrallaan. Nyt olen pikkuhiljaa hyväksynyt sen, että kai tämä on vain sellainen harrastus (lue: elämäntapa) joka rönsyilee vähän joka suuntaan saman aikaisesti.

Tässäpä niitä melkein valmiita. Keltaisista sukista puuttuu kirjailut, harmaista silmukoinnit ja tabletin suojapussukasta kangasvuori.

Ja tässä puolestaan täysin keskeneräisiä... 

jämälankasyöppöni eli kirjoneulevillasukka,

 koukkuamiskokeiluna lapanen,

sekä äidin pyynnöstä tuo onteloneulos-pipo jonka aloitin joskus ennen joulua tai mahdollisesti jo aiemmin syksyllä.

Kaikkia näitä on todella kiva kyllä tehdä. Tabletin suojus on jäänyt roikkumaan vuorikankaan uupuessa, ja kirjailua on jotenkin aina vaikea aloittaa. Etenkin harmaissa sukissa silmukointia olisi tiedossa aika jäätävä määrä ja siihen hommaan tarvii silmiäkin, niin ei voi televisiota katsellessa tehdä. Mutta koska keltaiset sukat ovat menossa ystävälleni ja ovat jääneet roikkumaan jo viime syksystä, ja koska harmaat sukat nyt olisi vaan kiva saada valmiiksi (vuorikankaan ehdin shoppailla sitten joskus), luulen että siitä kasasta hoidan sukat etunenässä.
Täysin keskeneräisistä taas jämälankasukat jätän ihan tarkoituksella roikkumaan, niitä on hyvä jatkaa aina kun jämäkeriä tulee. Koukkuaminen on tuskastuttavan hidasta, varsinkin kun kyseessä on lapanen (vaikkei lapanenkaan mikään iso ole...), ja äidin pipo taas vaatii jatkuvaa keskittymistä ja kirjoneulemallin tavaamista. Äidin pipo on luultavasti silti se, jonka väännän valmiiksi näistä ensimmäisenä, mainituista syistä. Syksy ja lopulta uusi talvi tulee kuitenkin jo kesän jälkeen ja äiti kai oletti, että saisin pipon syksyssä valmiiksi. Toivottavasti voin kesän lopulla todeta, että eihän siinä mennytkään kuin likipitäen vuosi!

Yksi keskeneräinen työ minulla on näiden lisäksi, mutta se on yksi niistä minun "isoista" projekteistani jonka kerkesin aloittaa vanhojen töiden tilannekatsauksen jälkeen. Olin jo ajatellut, etten aloita uusia ennen kuin edes osa on valmiina. Eiköhän ne neulomukset tiensä tänne bloginkin seinälle löydä, kunhan valmistuvat. Ja valmistunut villapaita, jonka sain juuri arvostelusta takaisin, ja myös vaatetuksen kurssin vaatteet.

ps. Alunperin piti luvata, että teen ainakin puolet loppuun. Sitten tajusin, että jos menen lupaamaan jotakin sellaista, en voi aloittaa kesäprojektiani (tai projektejani) niin nopeasti kuin haluan. Joten piti muuttaa määrä sellaiseen, jonka pystyn varmasti toteuttamaan.
Ainiin ja tämä lupaushan ei kosketa vauvanvaatteita? Ne kun on niin nopeat neuloakin!

Hyvää alkavaa kesää! -Minsku

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Vuokatti-viikon villasukkavillitys

Maaliskuun lopulla minä, puolisoni ja perheeni lähdimme Vuokattiin viikoksi, minun osaltani tämä tiesi siis kuuden päivän lumilautailuputkea. Valitettavasti satuin saamaan mieheltäni flunssan juuri ennen lomaviikkoa, joten kaksi ensimmäistä päivää jouduin lepäilemään neljän seinän sisällä turhautumiseen asti. Kolmantena päivänä riensin kyllä jo laskettelukeskuksen valkeille riemurinteille, mutta ensimmäisenä kahtena päivänä tekemisen puutteessa neuloin niin tarmokkaasti, etten montaa samanlaista neulomisputkea muista.

Hyvän ystävän ruusun sävyiset villasukat, joista piti tulla polvisukat, olivat alkuun työn alla. Kirjoneuleen toinen lanka oli kuitenkin sen verran ohutta, että vaikka silmukoita piti olla riittämiin, kutistui sukan koko oletetusta polvisukan leveydestä perussukan leveyteen. No, tulipahan nopeammin valmiiksi.



Toisina sukkina aloitin erään inspiraationi innoittamana tummanharmaa-vaaleanharmaa-raidalliset rastikuviosukat. Ihan täysin kokeilupohjalta ja kaikenlisäksi sekä motivaatio neulomiseen että tummanharmaa lanka alkoivat huveta samaan tahtiin. Ne sukat ovat siis vieläkin kesken. Ennen Vuokatin lomaviikkoa olin kuitenkin neulonut luentoneulomuksina polvisukkia itselleni, jämälangoista. Niin räikeillä väreillä, että alkuun meinasin oksentaa ja purkaa sukanvarren alun samantien. En tiedä mikä sai minut jatkamaan, kai se kokemuksen tuoma epäilys ensivaikutelmaa vastaan. Epäilys oli oikeassa, sillä mitä pidemmälle jatkoin, sitä kauniimmaksi varsi silmissäni muuttui. En kyllä vieläkään ollut sitä mieltä, että sukat sopisivat ikinä minun jalkoihini.
Vaan niinhän siinä tietysti kävi, että toista sukkaa tehdessäni tiesin sukille sopivan asukokonaisuudenkin: harmaan neulemekon. Yleensä en harmaata käytä, joten värikkäät villasukat täydentävät asukokonaisuutta mukavasti.



Sain anopiltani vanhan, olisiko ollut kokoa 3½ tai 4, sukkapuikon joka oli taivutettu keskeltä niin, että puikko muodostui ikään kuin pitkän U-kirjaimen. Hän selitti puikon olleen haarukkapitsin "haarukkana", sanoi että voisin tietysti yrittää ottaa selvää mitä sillä on tehty ja miten. Googlettamallahan tuo äkkiä selvisi ja nyt on käsitöiden to do-listaan tullut haarukkapitsikin. Eihän siellä olekaan kuin ne muutamat keskeneräiset pienet ja isot projektit ja muutama todella kunnianhimoinen neulomisprojekti, ainiin ja tietysti sitten ne ompelujutut - onneksi niitä ei ole paljoa...

 
Kohta on ontelokuteet jo lopussa, olisikohan aika lähteä taas Tallinnaan, vink vink? ;) ps. jalkapalli toimii loistavasti silloin, kun pitää keriä vyyhdistä kerä.


-Minsku

torstai 12. maaliskuuta 2015

Karnaluks ja Bernina 215

Aika rientää ja kevät tuntuu tulevan rytinällä, ainakin täällä pääkaupunkiseudulla. Tänään laitoin ekan kerran jalkaani tennarit, ja vielä ilman villasukkia! Tosin pitihän ne lempparivillasukat ottaa silti repun sivutaskuun. Ihan kaiken varalta.

Maaliskuun ensimmäisellä viikolla rykäistiin ja lähdettiin koulukavereiden kanssa Tallinnaan, ja varmaan melko moni käsityöihminen tietääkin mitä Tallinnassa kuuluu kässäilijänä tehdä. No Karnaluksiinhan me mentiin! Kyllä oli tytöllä pää pyörällä siellä. Varsinkin kun muistin kyllä eväät, mutten nesteytyspuolta ollenkaan, eli vesipullo jäi kotiin. Viimeistään loputtomiin jatkuvalla lankaosastolla alkoi jo vähän heikottaa. Mitä opin, ensi kerralla puolen litran vesipulloja reppuun.

Virosta tuli ostettua jos jonkinnäköistä juttua ja rahaa meni, paljon. Onneksi olin siihen varautunutkin. Itse Karnaluksista mukaan lähti huopuvia villalankoja huopatossuja varten, muutama hassu testikerä ihania (mutta kalliita) laadukkaita sekoitelankoja (luultavasti menevät jonkinlaiseen pitsihuiviin itselleni), ontelokuteita sisustusta varten ja paljon pikkukrääsää, muun muassa mittoja erilaisissa muodoissansa (ns. "taikapötkylä" kaavoituksen hankalia pyöreitä muotoja varten, mittaliisa, kolmioviivain...), puikkoja, koukkuja... Ehkä kivoimpana hankintana tunisialainen koukku koukkuamista varten, jota sitten opiskelin heti kotona innolla, sekä ontelokuteet. Ja Berninan puolat ikiomaa ompelukonetta varten.


Jep, ompelukone. Sellaisenkin menin hankkimaan. Samalla viikolla vielä! Voi sitä rahanmenon määrää. Mutta voi mikä rakkaus se sitten onkaan. Hirveästi en ole vielä edes ehtinyt käydä väkertämään sillä, ongelmana on ideoiden ja kankaiden puute. Kivoja kankaita ei ole ja vaikka olisikin, niin mitä niistä sitten tekisi? Tai vaikka hyvä idea löytyisi, niin kivoja kankaita ei kotona ainakaan ole. Mutta niitä saa kyllä onneksi aina ostettua.
 
Tallinnan reissulta ostin myös Karnaluksin naapurista kangaskaupasta kankaita: punaista college-kangasta sekä farkkukangasta vapaa-ajan tarpeisiin, sekä sitten aivan ihanaa ruutukangasta kevään vaatetuksen intensiivikurssille. Kaavoituksessa suunniteltiin ja kuositeltiin paidan ja hameen kaavat (ruutupaita, ruutupaita, ruutupaita...!) ja vaatetuksen kurssilla sitten ommellaan vaate kasaan. Collegesta ja farkuista on tarkoitus tehdä lähipiiriin vauvan vaatteita: punainen huppari ja pienen pienet, lämpimät, mahdollisesti fleece-vuoratut farkut. Tietysti näitä vauvan vaatteita voisin alkaa ompelemaan, mutta haluan että minulla on kotona kaikki mahdolliset vaatteeseen tarvittavat välineet, joita vielä puuttuu siis kuminauhat ja se fleecekangas.

 
 

Ompelukone päätyi pienessä asunnossamme keittiöön. Kuvista näkee kuinka sain tehdä pientä raivausta pöydän suhteen... Intoa kuitenkin riittii niin ettei raivaaminen ja uudelleenjärjestely haitannut menoa.

Ontelokuteista muodostui koreja. Ne onkin ehkä ainut asia, mitä olen koukkuamistestin jälkeen saanut aikaan Karnaluksin tavaroista miltei heti kotiin tultuani. Eteisen hattuhyllylle olisi kyllä tarkoitus tehdä vielä lisää - väreistä en tiedä, mutta en ainakaan tee samoista keristä kuin olohuoneessa. Paitsi musta nyt menee joka paikassa. Ja se onkin jo loppu. Hattuhyllyä enemmän olin suunnitellut korejani olohuoneeseen - asunnossa on aika vähän säilytystilaa ja kyllä täällä riittää tekemistä, että saa kaiken fiksusti säilöön. Levällään lojuneet pelit ja leffat mahtuvat hyvin koreihin. Vielä ainakin yksi kori pelikonsolin ohjaimille ja mikeille.



Hyvää maaliskuuta kaikille!